Musta tuntuu jotenki oudolta, tai haikeelta, tyhjältä. Enkä mä ees tiiä miks. Miks elämä pitää välillä olla niin mutkikasta? Onkelmallista. Miksei aina voi tietää mitä elämältä haluaa. Ja mitä toivoo. Miksei omia ajatuksia voi kerätä kasaan nenän eteen jotenkin ja järjestellä ne järkevästi ja tunkea takaisin päähän. No kai ne voisi kirjoittamalla paperille mutta aivojeni perukoilla saattasi olla jotain julkaisukelvotonta ja jos kirjoitain ajatukseni johonkin niin kummiskin minun tuurillani joku menisi ja löytäisi ne, ja tietäisi kaikkein syvimmät salaisuuteni ;)

Taidan mennä vihdoin tekemään ne saamarin äikän läksyt..