Olen tässä mietiskellyt viime päivinä vähän kaikellaisia asioita tietyistä syistä.. Olen tainnut tajuta viimein että mun on hankala luottaa helposti ihmisiin ja ilmaista tunteitani. On mulla välillä ongelmia ymmärtää tai uskoakkin tunteitani.  Yritin myös miettiä syitä näihin asioihin. Asia saattaa johtua siihen ettei mulla oo koskaan ollu ketään tosi läheistä ihmistä. Ja sukukin on mulle aika kaukasta. Musta tuntuu epämukavalta halata jopa omaa äitiäni. Mä en oo mitenkään läheisyys pelkoinen tai mitään sellasta. Mun vaan on hankala olla sukulaisteni kanssa välillä normaalisti. Musta tuntuu ettei äiskäkään tiiä paljon mitään mun elämästä ja iskä ei tiiä varmaankaan ku päälipuoliset jutut samoin kun mun isosisko ja isoveli sekä muut sukulaiset. Musta tuntuu ettei välttämättä mun parhaat kaveritkaan tunne mua kunnolla. Vaikka me ollaan oltu kavereita jo jotain kaheksan vuotta. Joskus tuntuu kuin en edes itse tuntisi itseäni.

Noh, mun pitää tästä hilppasta johonki riparitapaamiseen siitä huolimatta että tuolla sataa vettä.. Ei yhtään huvittais lähteä..